LEONBERGINKOIRA

Aikuinen leonberginkoira on uljas näky. Kadulla vastaan tallustava säyseä

jättiläinen saa osakseen ihailua ja herättää monesti ajatuksen: ”Tuollaisen

koiran tahdon”. Oikeissa käsissä, oikeassa perheessä ja oikeista syistä hankittu

leo on omistajilleen kullan arvoinen kumppani, ystävä ja lemmikki. Heikoilla

perustiedoilla ja harkitsemattomuudella saattaa kotiin ilmestyä kävelevä

katastrofi.


Pennusta - jättiläiseksi

Pennut vievät helposti sydämen. Matka pikkuisesta pallerosta aikuiseksi vaatii

kuitenkin yllättäviäkin ponnisteluja. Eikä yksin koiralta, vaan koko perheeltä.

Vastuu koiran kasvusta, kehityksestä ja koulutuksesta on yllättävän suuri.

Pikkupentu ruokitaan kasvattajan ohjeiden mukaan useita

kertoja vuorokaudessa. Sisäsiistiksi opetetaan kehuilla ja kärsivällisyydellä.

Sopivasti virikkeitä, liikuntaa ja lepoa, oikea ruokavalio, madotukset,

rokotukset, vakuutus ja monet muut asiat ovat pennun omistajan arkipäivää.

Hyvä yhteistyö ja yhteydenpito kasvattajaan on tärkeää. Hampaiden

vaihtumista ja raajojen kasvua on seurattava. Koira on totutettava käsittelyyn:

harjaus, kynsien leikkuu, korvien putsaus, kivesten kokeilu, hampaiden tutkinta

ja kaikenlainen kopelointi on välttämätöntä. Lisäksi pentu tulee sosiaalistaa

muihin koiriin, eläimiin ja ihmisiin. Paljon hommaa ja vastuuta siis. Kannattaakin

miettiä huolellisesti löytyykö itseltä tai perheestä tarpeeksi tahtoa, tarmoa,

aikaa ja rahaa koirakaverin kasvatukseen. Pesti kun saattaa kestää reilusti yli

10 vuotta ja ensimmäiset kaksi vuotta tehdään töitä ”vuorotta”.


Leo itse

Leonberginkoira on hyvin perhekeskeinen seurakoira. Se omistautuu omalle

perheelleen kokonaisvaltaisesti ja sen tuleekin saada kasvaa ja elää siellä

missä muutkin. Kookas koira vaatii paljon ulkoilua ja liikuntaa, mutta ei missään

tapauksessa sovellu pihaan narun päähän tai ulkokoiraksi häkkiin. Jos Leo

eristetään perheestään, se turhautuu tai jopa masentuu. Tällaisissa

tapauksissa saattaa esiintyä ongelmia: tihutöitä, stressioireita tai

ongelmakäytöstä. Ei turhaan sanota, että harvoin vika on koirassa. Useimmiten

se onkin narun toisessa päässä. Leo on luotettava ja lapsirakas lauhkea

jättiläinen. Se pysäyttää vieraat tulijat, vaikkei varsinaisesti ole vahti.

Ystävällinen ja iloinen Leo sopii kaveriksi leppoisalle metsäretkelle tai

saattaa siitä saada vaikkapa oivan vesipelastuskoiran. Rutistettava

ja rakastettava jättiläinen on monien mahdollisuuksien koira.


Mietipä vielä tätä

Näyttelyissä Leot ovat kauneimmillaan – turkki pöyhkeänä, puhtaana ja

harjattuna. Kotioloissa tilanne on usein jotain aivan muuta. Pitkä ja paksu

turkki vaatii päivittäistä huoltoa. Tiheä ja untuvainen pohjavilla lähtee pari

kertaa vuodessa ja silloin pitää suorastaan rakastaa karvoja. Sekä tuuheassa

turkissa, että jyhkeissä tassuissa kulkeutuu kätevästi sisään kuraa, hiekkaa ja

lunta. Leot nauttivat ulkosalla liikuskelusta ja eritoten uimisesta. Leon märkä

ja ”tuoksahtava” turkki on usein koristeltu metsä- ja uintilenkillä tarttuneista

tikuista, heinistä, takiaisista ja mudasta. Uimiseen leonberginkoira ei tarvitse

järveä. Lammikko tai mutainen oja soveltuu tähän tarkoitukseen mainiosti.

Omistajan iloksi, kastunut ja likainen turkki tulisi pesun jälkeen myös kuivata.

Sadeaikaan siis useita kertoja päivässä!


Rakkautta ja rimakauhua

Leonberginkoira on rauhallinen jättiläinen, mutta etenkin teiniaikana

leonberginkoira vaatii omistajaltaan enemmän älyä kuin voimaa. Lempeä, mutta

johdonmukainen kouluttaminen on elintärkeää Jopa 70 kiloa painava kuriton leo

ei ole mukava tuttavuus saati elinkumppani. Kärsivällisyys on avainsana.


Jos vielä harkitset…

Leonberginkoira jakaa kanssasi elämänsä ja rakastaa sinua varauksettomasti ja

suurella sydämellä. Mikäli aiot hankkia oman, muista olla sen arvoinen!


Teksti:

Suomen leonberginkoirat ry.


Lisätietoa:

www.leonet.fi